No nyt se on sitten tehty - ilmoitin vihdoin viimein Pipsan virallisiin agilitykilpailuihin Joensuuhun. Kisat olivat Pitkäperjantaina 22.4.

Herätys aamulla neljältä ja lähtö viideltä. Olin koirien kanssa kisapaikalla puoli kahdeksan maissa, koska P:n piti olla paikalla tuntia ennen rataa mittauksen vuoksi.

Kokkosen Tuija totesi Pipsan maksikoiraksi ja sitten odoteltiin kisan alkamista. Jännitys nipisteli vatsassani, mutta onneksi pystyin kuitenkin syömään aamulla. Mietin olevan aivan hullu, kun ilmoitin "puolivalmiin" koiran kisoihin, mutta toisaalta ajattelin, että kyllä minun pitää kokeilla, miten P toimii oikeassa kisatilanteessa ( ja miten minä toimin jännittäessäni).

Tuijan tekemä eka agirata oli profiililtaan helppo, mutta.............. radalla oli pöytä!! Jaahas, milloinkahan olimme kokeilleet pöytää viimeeksi????? ja radalla ei ikinä! Pöydälle tultiin vielä putken kautta. Niinhän siinä kävi,että melkein jokainen ykkösluokan koira liukui pöydän yli. Niin Pipsakin - otin vauhtia pois liian myöhään.

Mutta se eka stratti. P ei varmaan oikein tiennyt,  mitä oltiin tekemässä ja jäi kiltisti lähtöpaikalla odottamaan käskyä. Alku onnistui hyvin, A:n kontaktit olivat hyvät. Sitten se pöytä, johon P ei ensin pysähtynyt, saatiin siitä vitonen. Sen jälkeen matka jatkui hyvin; puomi onnistui, mutta sitten käännöksessä hätäilin ja kaksi rimaa tippui :(  Loppusuorallla oli vielä keinu, joka P suoritti hienosti. Ja lopulta tulos: 15, aika -8.56 ja sijoitus 9./23. HUH! Saatiin sentään tulos, vaikka paremminkin olisi voinut mennä.

Mutta tuo pöytä - Olen kilpaillut agilityssä 8 vuotta ja tämä oli eka kerta, kun virallisissa kisoissa radalla, jolla kisaan, oli pöytä!

Toinen agirata olikin sitten hieman mutkikkaampi, mutta ei paha. Nyt P oli selvästi levottomampi lähdössä, ja karkasi. Kaahasimme A:lle asti, jonka alastulokontaktilta tuli 5. Koko aikana rata ei oikein sujunut hyvin, mutta yllättäen loppuradalta tuli " vain"  2 kieltoa, vaikka itsestäni tuntui paljon pahemmalta. Tulos 15, aika -2,0 sijoitus 7./23. Eli loppujen lopuksi kaksi tulosta koiralta , joka ei todellakaan ole vielä valmis "kisakoira" , mutta kuitenkin yllätti minut osaamisellaan ! Ja " Porcshe" kesti radalla

Olin ilmoittanut myös Hermannin kisoihin  ja H:n eka stratti oli iltapäivällä kolmelta. Joten lenkkeilimme seurakavareidemme kanssa. Yritin myös nukkua autossa, koska päivästä tulisi pitkä.

Hermannin eka rata oli Tuijan tekemä hypäri. Kiemurainen rata, yksi kielto slalom-hypyltä, tulos 11.98 (eli yliaikaa) sijoitus 14./27.

Sitten vahtui tuomari ja kisat olivatkin yllättäen tunnin aikataulusta myöhässä. Aamupäivällä oltiin vielä puoli tuntia etuajassa!

Eeva-Liisa Pohjanen oli minulle uusi tuomari. Ja hänen tekemät radat aivan kaameita. Mieletöntä vääntämistä koko rata. Agiradalta tuli minellle ja medeille kummillekin vain 5 tulosta (minejä 27, medeja 18) ja makseille 9 tulosta (47 koiraa) !

Ironisinta oli, että selvitin Hermannin kanssa kaikki hankalat paikat 15:lle esteelle asti. Sitten muurilla tein alkeellisen virheen, Hermanni hyppäsi sen takaisin! PÖH!   Mutta olin tosi tyytyväinen pikkushelttiin, kulki se niin hyvin!

Hermannnin viimeisen radan piti alkaa klo 20, mutta se päästiin aloittamaan hieman yli yhdeksän. En jaksanut enää keskittyä, ja koira "hävisi" minulta neljännen esteen jälkeen ja meni väärälle esteelle. Väsymys taisi todellakin jo vaikuttaa.

Rankka, mutta antoisa päivä. Kotona oltiin yhden aikaan yöllä!  Pipsa painui heti omalle pedille nukkumaan, samoin Hermanni, mutta itse en osannut kuitenkaan vielä rauhoittua ja valvoin melkein kahteen eli päivä kesti 22 tuntia! Kaikkea tämä agillity teettää vanhalle ihmiselle :)

Nyt mietitään seuraavaa "siirtoa", kisataanko milloin  ja missä. Kisakirja on nyt olemassa ja sen kannessa on Marjon Kouvolassa vuonna 2009 ottama kuva.