Agilityseuramme sai viime viikonlopuksi Jaakko Suoknuutin kouluttajaksi! Juttu oli sovittu  ajoissa jo viime vuonna, mutta hallimme romahtaminen meinasi romuttaa myös tämän koulutuksen. Onneksi naapurihallin vuokraaja SPL oli armelijas (hyvää korvausta vastaan) ja lainasi meille iso hallia, jossa oli myös valot. Perjantai-iltana siirsimme talkoilla esteemme uuteen halliin ja lauantaina yhden aikaan pääsimme aloittamaan.

Olin Hermannin kanssa ns. ensimmäisessä ryhmässä , jossa oli vain kolmosluokan koiria. Tunsin itseni aivan aloittelijaksi - ihan kuin en ikinä olisi ohjannut koiraa - niin tahmeaa oma liikkuminen oli. Sähellystä, steppaamista, huitomista, epämääräistä ohjausta. Mutta Jaakko jaksoi neuvoa ja minä yrittää . Hermannissa ei ollut mitään vikaa, pieni koira oli intoa ja menohaluja täynnä ja meni niin kuin "ohjasin". Ja selvitin kaksi kolmasosaa harjoitusradan 36 esteestä jotenkuten. Mietittävää jäi paljon...... ja ilta oli pitkä; viimeinen ryhmä lopetti harjoitukset klo 24 !

Yön yli nukuttua (ne muutamat tunnit) oma ryhmäni  meni sunnuntaina rakentamaan uutta rataa klo 8.30 ja harjoitukset alkoivat klo 9.00. Jotain oli kai "loksahtanut" päässäni takasin kohdalleen; osasin kuulema huomattavasti paremmin liikkua ja ohjata Hermannia kuin edellisenä päivänä - ja siltä se tuntuikin. Ihan kuin jostain vanhasta muistista olisi herännyt tuntuma mitä tehdään. Silti hiomista riitti ja riittää! Mutta tosi hyviä juttuja; tärkeintä minulle oli mieltää, miten saan Hermannin kiertämään aidan takaa - koira kyllä osasi, kun minä osasin! Ohjauksen ajoituksessa pitää edelleen hakea tuntumaa, olen joko myöhässä tai sitten hosumassa edellä! Sasta aikoinaan kai "tottui" minun myöhässä olevaan ohjaukseen, mutta Hermannin kanssa en ole vielä löytänyt sitä oikeaa rytmitystä. Treeniä, treeniä , treeniä.......! Nyt kun vielä uskaltaisi katsoa videolta, mitä oikein tein Jaakon harkoissa ja osaisin ottaa opikseni

Hermanni "poseerauskuva"

Pipsa oli mukana hallilla kumpanakin päivänä - taas seuraneitinä. Penturyhmään en vielä halunnut Pipsan kanssa mennä, emme ole vielä mielestäni niin pitkällä esteiden osaamisessa. Mutta Piiperoinen pääsi leikkimään Annan bordercollien kanssa, kun odottelin omaa vuoroani. Liikkuvista koirista en saanut oikein minkäänlaista kuvaa, mutta hetken neidit malttoivat istua vierekkäin . Ikäeroa näillä neitosilla on reilu kuukausi.