Tuntuu, että aikaa olisi kulunut enemmänkin tuosta keväisestä päivästä, kun sain kuulla Arjalta, että Karo oli saanut neljä shelttipentua; yhden nartun ja kolme urosta. Yksi uroksista oli muita pienempi, Amorosan Hermanni

Näin Hermannin ensimmäisen kerran viikon ikäisenä. Sasta oli sinä päivänä tehnyt maxi 1:ssä Mikkelissä ensimmäisen 0-radan ja voittanut. Arja tarjosi minulle "mitallikahvit" kotonaan. Tuo päivä oli ikimuistoinen!

Hermanni on edelleen pieni sheltti: 7,5 kg ja 34,5 cm, eli juuri ja juuri minikoira. Näyttelysaavutukset ovat jääneet yhteen sertiin ja varasertiin sekä muutamaan mätsärivoittoon. Nyt tämä "ura" on ohi, sillä H kastroitiin kolme kuukautta sitten.

Tässä eilen otettu kuva Lammassaaren rannassa. Turkki on pöyheämpi kuin koskaan ja kihartuu - voi noita hormoneja! Saa nähdä joudunko jopa ajelemaan sitä tulevana kesänä.

Aloitin agilityssä kilpailemisen Hermannin kanssa 2006 ja H nousi 5 kk:ssa mini 3:n. Sen jälkeen tulokset ovat vaihdelleet laidasta laitaan, mutta hylkyjä taitaa olla melkein puolet kaikista kolmosen kisoista. Viime vuonna oli ns. välivuosi agilityssa, kilpailimme vain 14 rataa. Nyt tuntuu taas kivalta kisata, kunhan lumet vain sulaisivat ja pääsisimme ulkoradoille.

Kuva LPR:sta piirimestaruuskisoista 2007.

Hermanni varttui auspai Sastan kanssa. Vuoden verran H oli perheen ainut koira, kunnes auspai Pipsa tuli meille viime kesän lopulla. Nyt sitten on taas totuteltu elämään kahden erilaisen koiran kanssa.

Pipsa taitaa todellakin luulla toisinaan, että Hermanni on hänen lelu. Päivät koirat ovat keskenään ja tulevat toimeen loistavasti. H käyttää hyväkseen pientä kokoaan ja sukeltaa tarvittaessa sängyn alle tai kiipeää sitten yläkertaan, jonne Pipsa ei pääse. Ruokailut sujuvat nykyisin hyvin; leikkauksen jälkeen Hermanni ei ole enää nirsoillut ruoan kanssa, vaan syö kuppinsa heti tyhjäksi. Tosin nyt on ruoka mitattava tarkasti, jottei H:n paino nouse.

Ulkona olen käynyt Pipsan kanssa "valtataistelua" siitä saako Hermannia riepotella vai ei. Olen tehnyt lähes päivittäin lenkkejä, jolloin Pipsa on irti ja Hermanni hihnassa. Näin olen saanut hallittua tilanteita ja lenkit ovat alkaneet sujumaan hyvin.

Eilen kokeilin eka kerran onnistuuko lenkkeily, kun molemmat koirat ovat irti. Oli ihana pakkasaamu, lähdin jo seitsemän jälkeen Lammassaareen Saimaan jäälle koirien kanssa. (vain muutama pilkkijä oli niin varhain jäällä.) Ensi Pipsa irti ja sitten vähän ajan kuluttua myös Hermanni sai juosta vapaana. Pipsa yritti varmaan kymmenkunta kertaa hyökkäillä H:n kimppuun, mutta totteli kuitenkin lopulta minua. Kiersin koko saaren ja koirat juoksivat vapaina .