Mitäpä elämä olisi ilman tätä hulluutta....... nimittäin agilitykisoja koiran kanssa, joka ei  mene kontaktiesteitä halli/maneesikisoissa.

Olin ilmoittanut Hermannin kolmelle radalle ja kaikki radat olivat agiratoja! Seppo Savikko oli tuomarina ja tietysti A, puomi ja keinu olivat kaikilla radoilla.

Eka radalle yritin saada itseni rauhoittumaan, (eihän meillä ole mitään tavoitetta tänä vuonna (niinhän sitä itselleen uskottelee )), mutta toisin kävi. Minä sähläsin ja koira kävi kuumana. A selvittiin kunnialla, mutta sen jälkeen ennen keppejä H ehti hypätä yhden ylimääräisen esteen. Sitten mentiikin hosuen loppuun ja keinukin kierrettiin.

Toiselle radalle lähdettiin huomattavasti paremmalla tuntumalla. Ohjaus toimi, H kuunteli. Keinulta tuli kielto, mutta toisella yrityksellä sekin mentiin upeasti. Pääsimme melkein radan loppuun, kunnes muurilta pudotettiin yksi palikka ja (toisten kertomana) ohjaus loppui. Käteni jäivät alas enkä ohjannut H:ta kiertämään muurin takaa seuraavalle aidalle, joten Hermannin hyppäsi muurin uudelleen...... Voihan....... Tuli siinä kai manattua koiraa, vaikka kysymys olikin omasta mokasta. Muuten ihanan tuntuinen rata.

No sitten se kolmas. Kielto aidalta ja kaksi kieltoa keinulta. Nyt H lähti menemään keinua, mutta hyppäsi ennen puoltaväliä pois. Muutenhan rata meni tietysti hyvin.

Lopputulos siis kolme hylkyä ja kisatuntuman hakemista, plussana puomin ja A:n onnistuminen joka radalla.

Olihan Pipsakin mukana haistelemassa taas kisatunnelmaa, mutta maneesiin sitä ei voinut viedä. Maneesin pohja oli hienoa hiekkaa, kosteaa sellaista ja kun tällä neitokaisella on tapana maastoutua jokaikisen uuden ja tutunkin koran edessä ja parhaimmillaan esittää vielä vatsansakin. Olisin saanut uuden värisen koiran, jos olisimme uskaltautuneet ovensuusta sisemmälle. Mutta onneksi ulkona oli vielä lunta.

Nyt on harkinnan alla lähdenkö Hermannin kanssa Mikkeliin huhtikuun lopulla; ne olisivat ensimmäiset ulkokisat....

Kuva Santalahdesta keväällä 2008.