Ihana, kaunis pakkaspäivä! Saimaan jäällä pystyy kulkemaan moottorikelkkojen uria myöten, muuten jäällä on edelleen vettä!

Agilityharkat sujuvat aina vain paremmin molempien koirien kanssa, onneksi! Pipsan kanssa suurimpana ongelmana on malttamattomuus ja omapäisyys. P pitää aivan selvästi lajista ja haluaisi vain hyppiä, juosta kontaktiesteitä, etenkin puomia, ja suorittaa keppejä. Paikallaan odottaminen  on sille aivan tuskaa, toinen etujalka nousee ylös ja esteen takaa karataan, jos se vain on mahdollista. Viime torstaina en saanut ketään kaveriksi treeneihin, joten piti keksiä jotain, millä lähtöä pystyi harjoittelemaan ilman, että P ottaisi ohjat omiin tassuihin. Joten pidin P:llä pannan ja hihnan, sidoin hihnan toisen pään hiekalla täytetyyn muovikanisteriin ja jätin P istumaan aidan taakse. Tein ns. valejättöä, olin irrottavinani hihnan ja menin 2-3 aidan taakse. Kaksi kertaa P yritti lähteä ilman lupaa, mutta kanisteri "nappasi" kiinni ja karkausyritykset epäonnistuivat. Sen jälkeen neiti odotti kiltisti lähtölupaa ja pystyin ottamaan sen kolmenkin aidan takaa :)

Kepeillä olen vielä pitänyt verkkoja alussa ja lopussa sekä kahta keskellä, jotta yhtään väliä ei jäisi pujottelematta eli yhteensä kuudella verkolla pujottelu sujuu vaikka vauhtia olisikin liikaa.  Ja kontaktiesteillä on edelleen namilevyt varmistamassa oikeaa pysähdyskohtaa. P osaa suorittaa myös keinun hienosti, viime talvisesta "arkailusta" ei ole jälkeäkään!  Kahden viime kuun aikana edistystä on tapahtunut roimasti, mutta paljon on vielä tehtävä.

Hermannin into agilityyn on aina vaan suurempaa jos mahdollista. Koiralla on mieletön vauhti ja into. Taidan yrittää sen kanssa muutamia hallikisoja, vaikka minun "korvienväli" vaikuttaa niissä eniten. En luota kisoissa, että H menee kontaktiesteitä, vaikka harjoituksissa ne menevät hyvin. Katsotaan nyt, mutta kesäksi on tavotteita.......

Voisiko tällaisen "australiankarvattomanpaimenkoiran" ilmoittaa näyttelyyn pääsiäisenä????